Uteliasuuden saattelema aloin katsomaan erästä sarjaa nimeltä Misfits ja heti ensimmäisessä jaksossa oli kappale mikä herätti tässä yössä suuria tuntemuksia. Sanat on aika kohtalokkaat mutta niin tähän nyky maailmaan sopivat. Kiitokset sarja vinkistä :)

Ja tässä tämä kappale:

 

Unkle - Lonely Soul - 

 

www.youtube.com/watch

 

God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls Yeahyeah I believe there's a time and a place To let your mind drift and get out of this place I believe there's a day and a place That we will go toand I know you wanna share. There's no secret to living (there's no secret to living) Just keep on walking There's no secret to dying (there's no secret to dying) Just keep on flying. I'm gonna die in a place that don't know my name I'm gonna die in a space that don't hold my fame. God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls. I believe there's a time when the cord of life Should be cutmy friends (cut the cordmy friend) I believe there's a time when the cord can be cut And this vision ends (let this vision end). But I'm gonna die in a place that don't know my name And I'm gonna cry in a space that don't hold my fame. Walking in the cold Just keep on flying There'll be a searchlight On the mountain high God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls God knows you're lonely souls Yeah yeah yeah yeah yeah I'm a lonely soul. I'm gonna die in a place that don't know my name I'm gonna die in a place that don't know my name. God knows you are lonely souls Lonely souls Lonely souls Lonely souls I'm a lonely soul. So longlittle chapel ? ? ?  Pack up your light Pack up your light Say goodbye to the holy water life Ohhh.....? ? ?  ? ? ?  Ahhh.....

 Olen sirpaleina ja minä olen säröinä. Vaikka pimeydessä en pystyssä yksin pysykkään, ovat peilaavat kuvat eheinä. Matkustan monasti ennen nukahtamista aikoihin ja päiviin eilisiin. Niihin hyviin ja huonoihin muistoihin jotka ovat perustani nykyisyydelle niinkuin tämä päiväni huomiselle.  En ole mikään elävä ihme, en ole se tieteen aikakone. Olen vain ihminen joka yössä murehtii ja haaveilee yrittäen elää paremmin hetkensä kuin ennen.

On haavoja niin monia jotka helpolla voivat aueta ja saattaa veren, kyyneleet virtaamaan. On tunteja jotka haluaisi kuluttaa olemalla muualla ja minuutteja joihin toivoisi halausta. Sekuntti sekunnin jälkeen tuskallisesti aikani kulkee kohti aamua jolloin tiedän voivani aloittaa kaiken uudelleen ja taas ensi yönä havahtua valveisiin, aaveisiin pahojen aikojen.

Tässä mä alastomana makaan, tässä on mun kotini. Täällä olen turvassa kunnes löydän sydämestäni rohkeutta ja voin antaa tuulen minut mukaansa ottaa, halki maaseutujen ja kylien kuljettaa. Kerään itseeni uskoa, kasvatan henkisiä purjeita jotta minä ehkäpä jo ylihuomenna kauaksi pääsisin ja sydämeesi löytäisin tieni.

Etsi siis enkeli se vintillä piilossa oleva vanha takorautainen lyhtysi ja vaikka ruoste sen loistoa ja kauneutta himmentää. Jätä se siihen kuistin reunalle sykkimään majakkana mulle pimeään. Jotta kun olen valmis aloittamaan matkani, kotiin ja luoksesi löydän pitkän ja kivisen tieni. Ole valmiina ensiavun kera, sillä on niin paljon aukeavia haavoja vielä paikattavana että tarvitsen sinun tukea. Että joskus en enään öisin itkisi ja pelkäisi, vaan kanssasi ennen nukkumaan menoa hengittäisin.

 

Hyvää yötä sairaan kaunis ja pelottava maailma...

 

 Autiossa vuoteessa vain seinät kuulevat pitkät huokaukset. Olen hukassa tässä pimeydessä ja sytytän yöpöydälle tuikun vaniljan tuoksuisen toivoen että se minut rauhoittaisi lepatuksellaan ja pois peloistani tuudittaisi tuoksullaan.

 

Tyynyt kuivaavat räkäiset kyyneleet, kun peittovuoren alla pärskin ja ihmisen kosketusta kaipailen. Monia ajatuksia suruissaan mielessäni vaeltelee. Olenko sairas ja kaipaan vain hoitajaa vai olenko sairas sen kaipuusta ja taas valutan tyynyliinalle punaiselle poskeani pitkin kyyneleen.

 

Suljen silmäni turvonneet ja vettyneet ja kuvittelen sinut minun päätäni silittämään. Olisitpa takanani tuomassa turvaa tähän pimeässä pelottavaan kuumeiluun flunssaisaan. Jos vielä hetken odotan niin sinut viereeni ehkä pystyn jo lämpöjen noustessa hourailemaan.

 

Tule ja hoida minut terveeksi, ota maailmalle matkaasi ja älä enään päästä yksin nukkumaan. En anna sulle ikinä enempää kuin itseni, olisin sitten terve tai sairaana. Et vain voin saada minulta kalliimpaa. Korut, ruusut, kortit ja illalliset voi rahalla ostaa mutta ne ovat vain materiaa, kertakulutustavaraa.

 

Niinkuin ihmisetkin nykyisin. Vain tapa näyttää statuksensa ja habituksensa heikompien ollessa vapaata riistaa. Minä elän ja minä hengitän vaikkakin tällä hetkellä rohisten. Katso sydämeeni ennen nukahtamistasi ja näet minussa kauniin ihmisen. Katso minuun ja nukahda hymyillen. Täällä yössä kuumeesta sekaisin houraillen minäkin niin teen hyvää yötä tyynyilleni kuiskien...

Teinpäs iltani kuluksi kuvan.

 

"Tässä Yössä Mietin.

Pimeydessä Valvon Ja Palelen

Haaveillen Elän Huomiseen..."

 Ystävyys, se on kuin huonekalu. Se on aina siinä ja jos sitä ei käytä niin se häviää elämästä. Onneksi niitä pystyy entisöimään tai parantamaan kuten vanhoja ja nuoria huonekaluja. Jotkut ovat täysiä susia ja jotkut niin jykevää tekoa että kestävät halki elämän. Olen itse raahannut montaa resuista mukana joita ei voinut käyttää mihinkään, ei suuntaan eikä toiseen joten lahjoitin ne kierrätykseen enkä ole katunut.

 

Viimeiset kaksi kuukautta olen seikkaillut niin iloissa kuin suruissa eräällä toisella sivustolla. Ja en voi muuta kuin olla haltioissani siitä positiivisten ihmis-suhteiden määrästä jotka olen saanut kuin suurena lahjana taivaalta. Ikä ei merkitse heidän seurassaan mitää ja aika on kulunut kuin siivillä. Heitä saan kiittää että loin tänne sivun jossa julkaista tekstejäni ja taidettani koska ilman potkua pyllylle en olisi uskaltanut.

 

Odotan innokkaana mitä tämä paikka tuo tullessaan, ainakin sieluuni katkeraan helpotuksen koska kaikki kanavat aukeaa kun alan kirjoittamaan.

 

Istun parvekkeellani katselemassa auringonlaskua kera kahvin ja savukkeen ja kirjoitan. Two Steps From Hell soittaa taustalla kadotuksessa olevasta sielusta, ihan kuin minusta. Olen ollut kadoksissa mutta olen nyt löydetty ja myös itse itseni löytänyt.

 

Kiitos.