Ystävyys, se on kuin huonekalu. Se on aina siinä ja jos sitä ei käytä niin se häviää elämästä. Onneksi niitä pystyy entisöimään tai parantamaan kuten vanhoja ja nuoria huonekaluja. Jotkut ovat täysiä susia ja jotkut niin jykevää tekoa että kestävät halki elämän. Olen itse raahannut montaa resuista mukana joita ei voinut käyttää mihinkään, ei suuntaan eikä toiseen joten lahjoitin ne kierrätykseen enkä ole katunut.

Viimeiset kaksi kuukautta olen seikkaillut niin iloissa kuin suruissa eräällä toisella sivustolla. Ja en voi muuta kuin olla haltioissani siitä positiivisten ihmis-suhteiden määrästä jotka olen saanut kuin suurena lahjana taivaalta. Ikä ei merkitse heidän seurassaan mitää ja aika on kulunut kuin siivillä. Heitä saan kiittää että loin tänne sivun jossa julkaista tekstejäni ja taidettani koska ilman potkua pyllylle en olisi uskaltanut.

Odotan innokkaana mitä tämä paikka tuo tullessaan, ainakin sieluuni katkeraan helpotuksen koska kaikki kanavat aukeaa kun alan kirjoittamaan.

Istun parvekkeellani katselemassa auringonlaskua kera kahvin ja savukkeen ja kirjoitan. Two Steps From Hell soittaa taustalla kadotuksessa olevasta sielusta, ihan kuin minusta. Olen ollut kadoksissa mutta olen nyt löydetty ja myös itse itseni löytänyt.

Kiitos.