Autiossa vuoteessa vain seinät kuulevat pitkät huokaukset. Olen hukassa tässä pimeydessä ja sytytän yöpöydälle tuikun vaniljan tuoksuisen toivoen että se minut rauhoittaisi lepatuksellaan ja pois peloistani tuudittaisi tuoksullaan.

Tyynyt kuivaavat räkäiset kyyneleet, kun peittovuoren alla pärskin ja ihmisen kosketusta kaipailen. Monia ajatuksia suruissaan mielessäni vaeltelee. Olenko sairas ja kaipaan vain hoitajaa vai olenko sairas sen kaipuusta ja taas valutan tyynyliinalle punaiselle poskeani pitkin kyyneleen.

Suljen silmäni turvonneet ja vettyneet ja kuvittelen sinut minun päätäni silittämään. Olisitpa takanani tuomassa turvaa tähän pimeässä pelottavaan kuumeiluun flunssaisaan. Jos vielä hetken odotan niin sinut viereeni ehkä pystyn jo lämpöjen noustessa hourailemaan.

Tule ja hoida minut terveeksi, ota maailmalle matkaasi ja älä enään päästä yksin nukkumaan. En anna sulle ikinä enempää kuin itseni, olisin sitten terve tai sairaana. Et vain voin saada minulta kalliimpaa. Korut, ruusut, kortit ja illalliset voi rahalla ostaa mutta ne ovat vain materiaa, kertakulutustavaraa.

Niinkuin ihmisetkin nykyisin. Vain tapa näyttää statuksensa ja habituksensa heikompien ollessa vapaata riistaa. Minä elän ja minä hengitän vaikkakin tällä hetkellä rohisten. Katso sydämeeni ennen nukahtamistasi ja näet minussa kauniin ihmisen. Katso minuun ja nukahda hymyillen. Täällä yössä kuumeesta sekaisin houraillen minäkin niin teen hyvää yötä tyynyilleni kuiskien...