Vuodenajat ja mielialat.

 

Kovasti jo monena syksynä miettinyt vuodenaikojen vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Jotenkin ainakin omassa tuttavapiirissä näyttäisin olevan jonkin asteinen kaava ja sen mukaan uskallan kirjoittaa asiat näin. Huomioikaa sitten että tämä on vain mun kanta.

 

Kesällä ihmiset ovat aktiivisia, onnellisia, ja helppoja lähestyä. Kaikki tuntuvat olevan kesästä humalassa ja leijailevat ns. 20cm maan pinnan yläpuolella. On rakkautta, on romantiikkaa. Ihmiset ovat ulkona ja sielut kukkivat. Ei murehdita pienistä ja ilot on suuria. Mökkeilyä ja lomailua ja kaikkea ulkoilua kuten terassipelejä :)

 

Syksyn ja juurikin näiden sateiden saapuessa kaikki laantuu. Ihmiset alkavat turtua ja vetäytyvät kuoreensa. Ovat enemmän omissa oloissaan piilossa ja arkoja. Myös äkäisempiä ja arvaattovampia. Riitoja tulee helposti ja eripuraa koska ulkona ei voi olla ja harmaus masentaa. Mutta kaikkihan taas muuttuu kun ruska saapuu ja tulevat ekat pakkaset. Sitten taas lenkkipolut ja metsät ovat pullollaan hymynaamoja nauttimassa luonnosta. Kodeissa syttyvät kynttilät ja viltit kaivetaan kaapeista. Telkkarin katsominen lisääntyy ja ei ole niin paljon menoa.

 

Talvi sitten on oma lukunsa. Lumi, kylmyys, minttukaakao takan ääressä ja stressi saapuvasta joulusta. Kaksi kuukautta vievä paniikki kaikesta joka on ohi hetkessä. Tästä nyt selviää että en ole joulu ihminen. Parhaimmat joulut olen viettänyt isovanhempien luona ja eipä sitä sitten ole tullut vietettyä perheen kanssa oikein tai omien kumppaneiden. Ehkä oma lapsuus lukkona mutta joo palataan aiheeseen. Voi luistella, hiihtää ja olla ulkona vaikka järven jäällä kevelemässä. Ihmiset ovat ystävällisiä, rakkautta ilmassa kun on kaksi läheisyyden ja tunteiden juhlaa.

 

Keväällä ihmiset ja luonto sitten heräävät varovaisesti koloistaan odottamaan taas aurinkoa ja vähiä vaatteita, uimista, juhannusta ja kuutamouinteja. Kevät on uudelleen syntymisen aikaa.